Miun koirat

Elämäni koirat

Taika

(Darrenhoff Cassiopeia), mittelspitz, narttu, s.26.2.2014

Taika on todella fiksu. Se oppii nopeasti, on hyvin miellyttämisen haluinen ja osaa asioita, joita sille ei ole edes opetettu. Välillä tuntuu, että Taika tietää (tai vaistoaa) asioita, joita kukaan muu ei vielä tiedä. Taika kaipaa paljon huomiota ja hellyyden osoituksia. Se tulee välillä itse syliin rapsuteltavaksi ja saattaa nukahtaa siihen. Taika on melko arka ja sitä jännittää monet asiat, kuten kotiin tulevat vieraat (vaikka Taika olisi tavannut ihmisen monta kertaa, se vierastaa sitä voimakkaasti), myös kovat äänet pelottavat Taikaa ja auton kyydissä olo on jännää vaikka se on pikkupennusta lähtien matkustellut autoissa. Harmittaa, kun vieraat ihmiset saavat Taikasta kuvan, että se on vain arka räksyttävä rakki. Mutta se ei ole koko totuus. Taika on omia perheenjäseniään kohtaan hyvin rakastava ja hoivaava. 💖 Taika osaa olla myös hyvin mustasukkainen, jos joku muu saa huomiota ja hän ei. Taikan lempinimi onkin "Napandeerus Maailmannapa Nyyssönen".

Darrenhoff Cassiopeia "Taika"

Tuisku

(Damirazin Aito Aromi), mittelspitz, narttu, s.22.1.2006

Tuisku on pennusta lähtien ollut hyvin jääräpäinen oman tiensä kulkija. Sitä ei kiinnosta pätkääkään miellyttää ihmisiä. Tuisku tekee, jos on tarpeeksi hyvät herkut tarjolla. Kuitenkin Tuisku on koira isolla K:lla, voisi jopa sanoa, että miun elämäni koira. Tuiskun kanssa on aina ollut helppo olla ja elää saman katon alla. Sen kanssa on helppo reissata jopa linja-autossa, se kulkee helposti mukana. Vaikka Tuisku ei ole mikään sylikoira (ei siis viihdy sylissä tai kainalossa), niin se on kuitenkin maailman paras lohduttaja. Kun mie itken, niin Tuisku nuolee miun kasvoja ja ei lopeta ennen kuin saa miut rauhoittumaan ja nauramaan. Tuisku tykkää kaikista ihmisistä ja nuorempana Tuisku oli kova hymyilemään ihmisille. Monet eivät ymmärtäneet sitä hymyksi, vaan luulivat Tuiskun irvistävän, kun kuono meni ryttyyn ja hampaat paljastuivat. Miun hymytyttö. 💖

Damirazin Aito Aromi "Tuisku"

Tipsu

(Silences Tipsy), pomeranian, narttu, 23.4.2002 - 6.4.2013

Tipsu oli pieni koira, jolla oli suuren koiran ego. Se ei pelännyt mitään, paitsi kärpäsiä! Niin isoa koiraa ei vastaan tullut etteikö Tipsu uskaltanut käydä moikkaamassa. Ja se iso ego varmaan huokui Tipsun olemuksesta, koska yleensä toiset koirat näyttivät kunnioittavan Tipsua. Monesti ne kävivät maahan makaamaan, Tipsun tasolle. Tipsu oli yhden ihmisen koira, eli minun, ja se seuras minuu kuin hai laivaa. Jos mie olin näköpiirissä, niin kukaan ei saanut Tipsua ulos lähtemään kuin väkisin kantamalla. Vieraita ihmisiä kohtaan Tipsu oli varautunut, mutta ei koskaan aggressiivinen.
I miss you lilliputti... 💖

Silences Tipsy "Tipsu"

Turre

sekarotuinen, uros, 28.12.1990 - 18.7.2005

Haaveilin lapsena valkoisesta villakoirasta... Sain sekarotuisen Turren. Mutta se oli parasta mitä miulle ikinä oli tapahtunut. Oma koira - yksi miun unelmista oli käynyt toteen. 💖 Turre oli kiltti ja antoi miun tehdä itselleen mitä vain. Sain muun muassa rapsutella sen hampaista plakkia tylpällä lasten ruokailuveitsellä, kun Turre vaan kiltisti makasi lattialla paikallaan. Teininä välillä "karkasin" Turren kanssa lähi metsään miun vanhempien riitelyltä pakoon. Saatettiin hengailla siellä monta tuntia kahdestaan. Vaikka enimmäkseen Turre oli leppoisa luonne, niin löytyi siltä myös temperamenttiä, se ei pitänyt toisista uroksista yhtään.
Mie en aina tiennyt, että kasvatinko mie koiraa vai koira minua...

Turre