Huonoja uutisia eläinlääkäriltä

Tammikuussa 2022 Taikalla todettiin sydämessä sivuääni terveystarkastuksessa. Ultrassa löytyi mitraaliläpän vuoto.

Tiistaina 13.12.2022 oli kontrolliultra ja samalla otettiin keuhkokuvat, kun Taika yskii välillä aika paljon. Molemmista tutkimuksista saatiin huonoja uutisia... 😔

"Älkää huolestuko ihmiset, mä voin silti hyvin!"
T: Taika

Kardiologimme (Andrea Gladuli) on englannin kielinen, joten kaikki paperit ovat englanniksi ja mie en osaa niitä kääntää, joten kirjoitan ne tähän alapuolelle. Miulle toki hoitaja tulkkasi kaiken oleellisen. Eli Taikan sydämen tila on huonontunut vajaassa vuodessa aika paljon. Nyt sen sydän on muun muassa suurentunut ja Taikalla aloitettiin sydänlääkitys. Yskiminen ei kuitenkaan johdu sydämestä. Keuhkoröntgenissä löytyi henkitorven hypoplasia, joka on kuulemma hyvin yleinen mittelspitzeillä.

Comment on Echocardio
Worsening of all parameters. Now LV volume overload and moderate to severe LA enlargement are documented.

Comment on Doppler
Severe MR. Ventricular filling pressures are high, E/IVRT ratio is normal. Trivial TR.

Diagnosis
Mitral valve disease: class B2

Other findings: chest xrays: moderate tracheal hypoplasia, LAE compressing trachea, no free fluids.

Satunnaisia yskäkohtauksia lukuunottamatta Taika on täysin oireeton. Se jaksaa kävellä pitkiä lenkkejä ja sillä on "hyvä kunto". Lenkkeilyä kuulemma saa jatkaa normaalisti, paitsi kesähelteillä. Taika rakastaa kävelyillä käyntiä.

Harmittaa suunnattomasti, että näinkin nuori koira (täyttää helmikuussa 9v) on näin sairas. Taikallahan todettiin jo nuorena krooninen haimatulehdus. Lisäksi Taikalla on riesana parodontiitti. Alkuvuodesta pitäisi mennä taas hammashoitoon.

Mutta pitää vaan ajatella, että tällä hetkellä Taika voi hyvin sairauksistaan huolimatta ja se on tärkeintä juuri nyt. 

Talvella on hyvä lenkkeillä, kun on viileää.
Tosin Taikalla palelee tassuja helposti ja
tossut pysyy vähän huonosti Taikan tikkukoivissa.

"Mamma, osaatsä tehä tälleen?"
T: Taika

Vakio eläinlääkäriasemamme on: Eläinklinikka Norppa

Teen itse ja en säästä

Kuinka moni tietää sen tunteen, kun on ajatellut säästävänsä tekemällä itse, mutta sitten onkin huomannut, että rahaa meni puolta enemmän ja tekele ei ole edes valmistunut...?

"Meiän mamma ainakin tietää..."
T: Taika

Viime kerralla kirjoitin pikkujouluista Rukalla. Viikko ennen lähtöä sain päähäni, että tarvitsen reissuun mukaan merinovillaisen kaulahuivin, koska niskani ovat olleet tosi jumissa ja merinovilla kuulemma tekee hyvää lihaksille ja nivelille. Katselin merinovillaisia kaulahuiveja kaupassa, mutta ne maksoivat noin 40 - 50 euroa, joten en raaskinut ostaa. Sitten keksin, että hitto miehän oon artesaani, että itsehän miun se pitää tehdä! Ja äkkiäkös sitä yhden huivin tikuttaa...

Noh, menin sitten kaupan lankahyllylle ja sieltä löytyi Novita Merino 4PLY -100% merinovillalanka. Ja aivan ihanan värisenä, mutta sitä ihanaa väriä oli vain kaksi kerää. Päätin soveltaa ja ostin lisäksi kahta eri väristä 7 Veljestä Lapintaikaa -villasekoite lankaa. Ja kyllä, 4PLY ja Lapintaika ovat eri paksuisia lankoja. Ja kyllä, arvelin, että siitä saattaa koitua hankaluuksia...

Mainittakoon, että piti myös ostaa pitkät puiset neulepuikot, koska en omistanut sellaisia. Huivin alku lähti sujumaan ihan hyvin. Kunnes aamulla heräsin siihen, että isäntä toruu koiraa olohuoneessa: "Hyi Taika, ei näitä saa ottaa...". Ajattelin unenpöpperössä, että hehheh Taika on varastanut pöydältä lankakerän, TAAS. Huusin miehelle olkkariin, että lankakeränkö Taika on taas vienyt. Mies vastas "ei kun sen siun tekeleen, ja sillä oli sukkapuikko suussa".

"En se minä ollut, se oli Pirkka."
T: Taika

Harvoin pääsen niin nopeasti sängystä ylös. Menin olkkariin katsomaan tuhoja. Neulepuikko oli poikki, siis SE PUIKKO, jossa kaulahuivi oli silmukoilla! Ja muutama silmukka tippunut puikoilta. Säikähin aluksi, että koira on syönyt mahaansa osan puikosta, mutta ei onneksi ollut. No siinä sitten suhtauduin asiaan hyvin aikuismaisesti ja vedin semmoiset kunnon itku-potku-huutoraivarit. Kiukusta kihisten kyyneleet silmissä aloin poimimaan silmukoita puikolle - sille ainoalle ehjälle puikolle. Ja mietin, että se on sitten lähdettävä kauppaan ostamaan uudet puikot.

Huivin edetessä huomasin, että aiemmin aavistelemani hankaluudet lankojen eri paksuuksista pitivät paikkansa. Kirosin ja harmittelin. Päätin olla jatkamatta tekelettä ja päätin tilata Novitan verkkokaupasta muutaman kerän lisää eri värisiä Merino 4PLY -lankoja, että saan merinohuivin tehtyä. Harmikseni se ihana väri oli sieltäkin loppu, mutta tilasin montaa muuta väriä.

Tässä vaiheessa jo tiesin, että huivi ei tule valmistumaan reissuun. Enkä todellakaan enää voinut ostaa merinovillaista huivia, koska miulla oli siihen mennessä mennyt lankoihin ja puikkoihin jo noin 80-90 euroa, ehkä jopa satanen... JA ennen kuin Novitan lankapaketti saapui, oli meidän lähikauppaan tullut se ihanan värinen 4PLY -merinovillalanka! Ja arvatkaapa ostinko vielä pari kerää?

Niin... Ja se huivi... En ole edes aloittanut sitä merinovillaista kaulahuivia!!! 😂

Langat tuovat ainakin viihdykettä Taikalle, koska se on aivan hulluna villalankojen tuoksuun. Palkaksi näistä kuvaposeerauksista, se sai nuuskutella ja vähän maistella jokaista merinovillalankakerää.

Pro:n pikkujoulut Rukalla

Savonlinnan Seudun Toimihenkilöt PRO ry. yhteistyössä Rukapalvelu Oy:n kanssa järjesti 11. - 13.11. jäsenilleen pikkujoulut Rukalla. Mikä onni, että heinäkuussa liityin ammattiliitto PRO:n jäseneksi - pääsin nyt edullisesti käymään Lapissa, kun en ole koskaan Oulua ylempänä käynyt. 

Matka alkoi kukon pierun aikaan perjantaiaamuna Kososen bussilla. Rukalla oltiin iltapäivällä. Majoituttiin Rukariutta Huoneistoihin. Huoneistot olivat hyvin varusteltuja, niissä oli jopa takka ja sauna.

Ruka

Heti ensimmäiseksi piti lähteä ostamaan iskälle tuliaisia, koska iskä oli koirienhoitajana reissun ajan. Toki itselle piti myös matkamuistoja saada. Kaikki tarpeellinen löytyikin Matkamuistomyymälä ja ravintola Pitäjän Pirtistä, joka sijaitsi Rukan Kylällä. Rukariutalta sinne oli jonkin verran kävelymatkaa, mutta linja-autossa istumisen jälkeen kävely teki hyvää. Kylältä löytyi myös Ravintola Zone, jossa syötiin päivällinen perjantaina sekä aamiaiset lauantaina ja sunnuntaina.

Rukan Kylä

Lauantaina aamiaisen jälkeen linkku vei meidät Oulangalle vaellukselle. Oli vaihtoehtoina vaeltaa Pieni Karhunkierros kokonaan (noin 12 km) tai osittain. Koska en ole kovin liikunnallinen ja kunto on mitä on, niin valitsin lyhyemmän matkan. Olisikohan se ollut jotain 5-6 km. Jalat olivat ihan soossia sen jälkeen. (Ja vielä pari päivää siitä eteen päinkin.) Mutta oli se sen arvoista! Muutaman tunnin vaelluksen aikana tuli nähtyä upeita maisemia, pauhaavia koskia ja vatsanpohjaa kutkuttelevia riippusiltoja.

Karhunkierroksella oli paljon jyrkkiä nousuja ja laskuja.

Karhunkierroksen varrella oli kuvan mylly.
Sen äärellä olisi kuulemma kuvattu Fazerin mainos.

Karhunkierroksella on useampi riippusilta.

Lauantai-iltana linja-auton keula käännettiin kohti Petäjävaaran Kammia. Siellä oli ne varsinaiset pikkujoulubileet. Halukkaat pääsi käymään savusaunassa ja syötiin ylellisesti. Kammi oli erikoinen paikka. Se sijaitsi osittain maan alla ja sen takaseinä oli kalliota, jossa oli takka ja kymmeniä tuikkukynttilöitä. Paikka on valittu vuonna 2010 maailman romanttisimmaksi ravintolaksi. Olihan se aivan mieletön!

Petäjävaaran Kammi

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen oli aika pakata laukut ja lähteä kohti koti-Savoa. Matkalla, noin 30 km ennen Suomussalmea, pysähdyttiin ihmettelemään turvepäisiä hahmoja pellolla. "Hiljainen kansa" on Reijo Kelan tilataideteos ja se sisältää noin tuhat hahmoa, joille vaihdetaan vaatteet pari kertaa vuodessa. Enpä ollut tämmöisestäkään ennen kuullut.

"Hiljainen Kansa" - parasta seuraa introvertille. 😉

Muutaman kerran nähtiin poroja linja-auton ikkunasta. Vaelluksella meitä varoiteltiin, että "jos näkyy poroja, niin älkää lähestykö, on vielä rykimäaika". 

 

Tervetuloa Koirankarvaisia kudelmia -blogin avajaisiin!

Julkaisin tämän blogin ensimmäisen kerran artesaaniopintojeni aikaan, olisko ollut vuonna 2017. Eihän siinä sitten aika riittänyt kaikkeen ja blogi jäi hunningolle. Postausten tekeminen kasaantui ja kasaantui, ja tietäähän sen miten siinä sitten käy. Lopulta piilotin koko blogin ja se jäi odottelemaan parempia aikoja.

Tänä syksynä sain inspiraation ja päätin kaivaa blogin naftaliinista. Laitoin lähes kaiken uusiksi. Paitsi blogin loistavan nimen, jonka serkkuni keksi. Iso kiitos Merja! 💖

Blogin aiheena ovat pääasiassa käsityöt ja eläimet. Jossain määrin tulen myös esittelemään kalenterituunailuharrastustani. Blogissa tulee olemaan myös pohdintaa elämästä yleensä esim. introverttiydestä, erityisherkkyydestä ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Ja voipi olla jotain muitakin juttuja, mitä nyt sattuu päähän pälkähtämään! 

Blogin ihastuttavan Taikaduu -maskotin on luonut hämmästyttävän taitava taiteilija: Pakkastaide! Karikatyyri esittää siis meiän Taikaa. 😍 Kiitos Maria! 💖 Taika pääsi maskotiksi, koska se varastaa aina lankakerät!

Koirankarvaisia kudelmia -blogin maskotti Taikaduu, jonka on luonut Pakkastaide.

Otan mielelläni vastaan palautetta blogista. Jos et kehtaa kommentteihin laittaa, niin miut tavoittaa myös sähköpostilla koirankarvaisiakudelmia @ gmail.com (Huom! Poista välit ennen ja jälkeen @-merkin!) Toki miulle saa muutakin ASIALLISTA sähköpostia laittaa. Ja kommentoikaa rohkeasti, jos postaukset herättävät hilpeyttä, närää, kysymyksiä, ihan mitä vaan! 😊

Blogilla on myös omat somekanavat Facebookissa ja Instagramissa. Niihin pääset alla olevista linkeistä. Kannattaa ottaa ne seurantaan, niin et missaa uusimpia blogipostauksia!

Koirankarvaisia kudelmia Facebookissa

Koirankarvaisia kudelmia Instagramissa

Lämpimästi tervetuloa lukemaan blogiani! 💖

Terkuin: Helba

Ps. Blogissa vilahtaa myös Savon murretta, pahoittelen sitä jos kaikki eivät tykkää. Mutta itselleni on luontevampaa käyttää itsestäni sanaa "mie" kuin "mä" tai "minä". Yritän, että en muuten ala kovasti täällä Savoa vientee ja kientee!

Vanhan koiran elämää - Kun aika alkaa käymään vähiin

Tuisku 16v 9kk

Tätä tekstiä kirjoittaessani Tuisku on iältään 16 vuotta ja 9 kuukautta päälle. Eli todella vanha. Tuiskun terveydentilaan alkoi tulla muutoksia kesän aikana. Se laihtui tasaiseen tahtiin ja loppukesästä vatsa oli löysällä useasti, parina yönä tuli jopa vahinkoja matolle. Mutta muuten Tuiskussa ei ollut sairauden merkkejä. Se oli yhtä iloinen ja virkeä kuin aina ennenkin, siksi en kovin huolestunut. Tuisku on aina ollut herkkä vatsainen. Ajattelin sen olevan osa syy, sekä lämmin sää yhdessä korkean iän kanssa.

Laihtuminen ja löysävatsaisuus kuitenkin jatkuivat syksyn saapuessa. Varasin ajan eläinlääkärille vakio paikkaamme eli Eläinklinikka Norppaan. Tuiskun paino oli 7,4 kg. Toukokuussa se oli painanut 7,9 kg, kesäkuussa paino oli kääntynyt laskuun. Tuiskulta otettiin verinäytteitä ja niistä selvisi, että maksa-arvot olivat hieman koholla, haimalipaasi selvästi koholla ja haimatulehduspikatesti näytti positiivista. Epäiltiin akuuttia haimatulehdusta, mutta koska Tuiskulla ei ollut tyypillisiä haimatulehduksen oireita (kuten oksentelua, pahoinvointia, kipuilua, väsymystä), niin ei voitu pois sulkea haiman muuta toimintahäiriötä tai kasvainta. Tuiskua alettiin hoitamaan kuin akuutissa haimatulehduksessa. Eli ruokavalio vähärasvaiseksi (jota se jo oli, koska meiän Taikalla on krooninen haimatulehdus) ja lääkkeiksi vatsansuojalääke, ripulilääke, maitohappobakteeri ja ruuansulatusentsyymit.

Kolme viikkoa myöhemmin oli kontrolliverikokeen aika. Tuiskun vointi oli pysynyt samana eli hyvänä ja löysävatsaisuutta oli vain satunnaisesti. Paino oli pysynyt samana kuin viime käynnillä. Verikokeista selvisi, että maksa-arvot olivat hieman nousseet ja haimalipaasi oli laskenut puolella edellisestä käynnistä. Kuitenkin arvot olivat edelleen liian korkeat. Eläinlääkäri sanoi, että koska Tuisku on noin iäkäs, niin sillä saattaa alkaa elimet pettämään. Toki kasvainkin on mahdollista. Ultraamalla selviäisi hieman enemmän. Hoitoa ja ruokavaliota jatketaan samana kuin aiemmin, Tuiskun koko loppuiän ajan.

Fakta on se, että elinaikaa Tuiskulla on muutama kuukausi, parhaassa tapauksessa maksimissaan vuosi. Miun pitäisi nyt miettiä, että tahdonko ultrata Tuiskun. Tahdonko tietää, onko Tuiskulla kasvain. Tahdonko tietää, onko jäljellä kuukausi vai puoli vuotta.

Toinen fakta: Tuisku voi tällä hetkellä hyvin. Onko muulla merkitystä?

Tuisku metsässä syksyllä 2022

Artesaaniksi valmistuminen

Valmistuin ohjaustoiminnan tekstiiliartesaaniksi 1.6.2018 Etelä-Savon ammattiopistosta. Valmistujaispäivänä oli kova tuuli...

Kattokaa nyt miun hiuksia!😂😂😂
(Joka itselleen nauraa, se parhaiten nauraa ja elää pisimpään. Vai miten se meni...) 

Tässä vähän parempi kuva... Ja hartioilla muuten yksi näyttötöistäni, salomoninsolmuilla tehty huivi. Ai että mie rakastan tuota langan väritystä!

Vasta valmistunut onnellinen artesaani vuonna 2018.

Valmistujaisruusu

Huivi salomoninsolmuilla

Viidentenä ja viimeisenä näyttötyönäni tein kolmiohuivin salomoninsolmuilla. Miun oli tarkoitus suorittaa joku muu näyttö (en muista enää mikä), mutta se kurssi ei koskaan toteutunut. Joten tämä oli vähän paniikkiratkaisu, kun en muutakaan keksinyt. Salomoninsolmut on helppo ja nopea tehdä.

Tällä DROPS Designin ohjeella opettelin salomoninsolmujen tekemistä. (Klikkaa auki)

Tein huivin Novitan Rulla langasta.

Huivi vielä tekovaiheessa.

Täältä voit käydä katsomassa miltä huivi näytti päälläni valmistujaispäivänä.

Ohjaustoiminnan valmistelu ja toteutus

Neljäntenä artesaaniopintojeni näyttötyönä suunnittelin, valmistelin ja toteutin ryhmän ohjaamisen. Ohjasin ryhmän valmistamaan pienen taulun pintahuovuttamalla, neulahuovutustekniikalla.

Neulahuovutukseen tarvittavia välineitä ja materiaaleja

Ohjaussuunnitelma

Esivalmistelut (ennen ryhmän paikalle saapumista)

1)      työohjeiden tulostaminen

2)      työpisteiden järjestäminen

3)      työvälineiden ja materiaalien esille ottaminen

4)      itselle valmiiksi työvälineet ja materiaalit

Ohjaustilanne (ryhmän paikalle saapuminen)

5)      itseni esittely ja ohjattavan ryhmän tervehtiminen

6)      ohjattavan aiheen esittely: pieni maisema tai kukka aiheinen taulu

·       tekniikka: neulahuovutus

·       työvälineet: neulahuovutusneulat ja -alusta

·       materiaali: eriväriset huovutusvillat ja Jääkarhu villalevy

7)      työturvallisuudesta kertominen: terävät neulat voivat aiheuttaa pistovammoja, katketessaan neulat voivat singota kasvoihin

8)      tekniikan näyttäminen kaikille yhteisesti

9)      ryhmäläiset valitsevat itselleen välineet ja materiaalit

10)  yksilöohjausta tarvittaessa, kysymyksiin vastaamista ja neuvomista

Lataa tästä itsellesi Neulahuovutus ohjeet (pdf)

Tekemäni mallihuovutus, josta tuli Äitienpäiväkortti äidilleni.
(Onnistui paljon paremmin, kuin se isälleni tekemä neulahuovutettu taulu!)

Ohjaamani ryhmän upeat teokset!

Miniryijy

SUOMI 100 -miniryijy ”vuodenajat”

Toisena artesaaniopintojeni näyttötyönä tein miniryijyn pöytäkangaspuilla.

SUOMI 100 -miniryijy ”vuodenajat”

Ryijy sai ideansa syksyllä 2017 kun Suomen 100-vuotis juhla oli lähestymässä. Ensin oli tarkoitus käyttää väreinä pelkästään sinistä ja valkoista. Mutta löydettyäni ihanan väriset langat, jotka olivat kuin suoraan Suomen luonnosta ja joiden nimetkin sopivat Suomen vuodenaikoihin, vaihdoin ideaa lennosta. Ryijyn reunat, jotka ovat pääosin siniset, kuvaavat Suomen sinisiä järviä ja taivasta (lanka on nimeltään ”Blue Skies”). Reunuksen sisällä erottuu neljä vuodenaikaa ylhäältä alaspäin: talvi (lankana ”Winter Grey”), kevät (lankana ”Deep Forest”), kesä (lankana ”Rose Garden”) ja syksy (lankana ”Autumn Feelings”). Joukossa on myös ohuempaa raanulankaa.

Ryijy on valmistettu pöytäkangaspuilla ja nukat on solmittu gordionin solmuilla loimilankaan. Valmistusvaiheessa tuli vastaan muutamia ongelmia sekä ryijyn tekemisessä että pöytäkangaspuiden toiminnassa. Ensimmäisen aloituksen jouduin purkamaan heti alkuunsa ja aloittamaan uudelleen aivan alusta. Isoin ongelma ilmeni kuitenkin ryijyn valmistuttua kun ryijy vetäytyi ”kääretortuksi” eikä pysynyt suorana. Siksi siinä on puiset kehykset kääntöpuolella. Kaiken kaikkiaan ryijyn tekemiseen meni 118,5 tuntia, josta suunnittelua ja valmistelua oli 52h ja toteutusta 66,5h.

Lue lisää miniryijyn valmistuksesta (Avaa pdf-tiedoston.)

Ryijy oli esillä Savonlinnan TaitoShopissa keväällä 2018

Neulahuovutettu taulu

Kolmantena artesaaniopintojeni näyttötyönä tein neulahuovutetun taulun isälleni.
Mietin muutaman kerran kehtaanko tätä edes esitellä täällä blogissa, koska mielestäni tämä meni niiiiin pieleen, kuin vaan voi mennä. Kun ei vaan saa elävän näköiseksi, niin ei saa. Kun ei osaa käyttää valoja ja varjoja, niin ei osaa. Sisäinen perfektionistini häpeää tätä "teosta" sydämensä pohjasta. Mutta isäni kehtaa pitää taulua esillä, joten kai hän sitten pitää siitä. Toivon, että hän ei koskaan kerro kenellekään kuka sen on tehnyt. Vaikka luonnossa se taulu kyllä näyttää vähän paremmalta, kuin alla olevissa kuvissa.

Katsokaa ja kauhistukaa...

Hahmotelma villalevylle: Leikkasin mallikuvasta koiran irti ja piirsin sen ääriviivat villalevylle. Leikkasin kuvasta myös koiran kuonon ja silmät yhtenä kokonaisuutena ja piirsin niiden ääriviivat. Piirtäminen oli haastavaa pehmeälle villalevylle ja näin ollen koiran muodot hieman muuttuivat.

Toteutus: Ensimmäisenä neulahuovutin taustan huovutusvillalla (KUVA 1). Käytin siihen kahta eri sävyistä vihreää, vaaleampaa ja tummempaa.

Kuva 1

Koiran pohjustin värjätyllä mustalla (KUVA 2).

Kuva 2

Kuonoon käytin mustaa, harmaata ja valkoista (KUVA 3).

Kuva 3

Pähkäilin onko mallikuvassani liian hankala kuvauskulma ja totesin, että on. Niinpä päädyin purkamaan pois koko koiran naaman ja samalla purin myös korvat koska ne olivat liian pyöreät ja samalla kavensin koko koiraa (KUVA 4).

Kuva 4

Sovelsin mallikuvaa ja tein koiran naaman suoraan eteenpäin. Silmät tein ruskealla huovutusvillalla. Viimeistelin koiran luonnon mustalla (ruskeaan vivahtava) koska ko. koira ei ole pikimusta vaan tumman ruskeaan vivahtava. Kokeilin tehdä koiralle hapsottavan turkin, mutta siitä tuli niin tökerön näköinen, että päätin jättää koiran selvärajaiseksi. Koirasta piti saada elävämmän näköinen, joten lisäsin silmiin ja kirsun päähän vähän valkoista antamaan kiiltoa ja korviin lisäsin valkoista lisäämään kolmiulotteisuutta. Kuonon ympärillekin lisäsin valkoista ja sain kuonon hieman kohoamaan. Taulu oli valmis (KUVA 5).

Kuva 5

Materiaalimenekki:

Jääkarhu villalevy 36cm x 35cm

Huovutusvilla (eri värejä) noin 33g

Työajanseuranta:

Suunnittelu 5h

Toteutus 15h

Työtunnit yhteensä 20h

Voin sanoa, että tumma pörröinen koira oli todella haastava vastus neulahuovutettavaksi. Koirasta tuli hieman totinen, ehkä jopa äkäisen näköinen, mutta se kuvaa hyvin sen pikkukoiran kipakkaa luonnetta.

Kuvan koira oli isäni Pepi. Taulua tehdessä Pepi oli vielä keskuudessamme, mutta valitettavasti menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin syksyllä 2020. Pepi oli temperamenttinen hurmuripoika. 💖 Tämä kuva oli taulun mallina...

Pepi 14.11.2008 - 22.9.2020

Unisieppari

Ensimmäisenä artesaaniopintojeni näyttötyönä tein ison unisiepparin. Kehän halkaisija on 35cm ja kokonais korkeus noin 80cm. Unisiepparin tekeminen oli nopeaa ja helppoa. Vaikeinta oli verkon tekeminen, kun en meinannut saada siitä symmetristä sitten millään, mutta muutaman kerran kun purin ja aloitin alusta, niin johan alkoi sujumaan.

Unisieppari

Työohje

1. Ison metallirenkaan päällystäminen ensin maalarinteipillä ja sitten luonnonnarulla ja ripustuslenkin tekeminen. 

2. Verkon tekeminen puuvilla/akryyli sekoitelangalla ja lasihelmien pujotus siiman avulla haluttuihin kohtiin.

3. Kaaren tekeminen ”bonsai” alumiinilangasta, kaaren päällystäminen ensin maalarinteipillä ja sitten luonnonnarulla ja ripustuslenkkien tekeminen.

4. Kahden sydämen tekeminen ”bonsai” alumiinilangasta, sydänten päällystäminen ensin maalarinteipillä ja sitten puuvilla/akryyli sekoitelangalla. Sydämiin verkon tekeminen samalla langalla ja lasihelmien pujotus siiman avulla halutulle kohdalle.

5. Langan kiinnitys sydämen yläosaan ja puuhelmien pujotus siiman avulla. Langan toisen pään kiinnitys kaaren ripustuslenkkiin. Sama toiselle sydämelle.

6. Langan kiinnitys kaaren keskikohtaan ja puuhelmien pujotus siiman avulla. Sulkien päät pujotetaan helmien sisään jonne on laitettu tippa pikaliimaa.

7. Kaaren ripustuslenkistä pujotetaan lanka läpi ja helmet pujotetaan siiman avulla kaksinkertaiseen lankaan, joka solmitaan ison renkaan alaosaan kiinni.

8. Ison renkaan alaosaan (kohdassa 7 tehdyn helmirimpsun molemmin puolin) ripustetaan langalla pari helmeä joiden reikiin laitetaan sulat kiinni liimatipoilla.

9. Lopuksi ison renkaan sivuille molemmin puolin (noin 13cm päähän edellisestä koristeesta) kiinnitetään langat joihin pujotetaan vuoron perään helmiä ja sulkia niin, että sulkien päät laitetaan helmien sisään pikaliimatipalla. Langan loppupäähän pujotetaan rimpsu puuhelmiä.

Materiaalimenekki

• Iso metallirengas (halkaisija 35cm): 1kpl, 2€
• ”Bonsai” alumiinilankaa: noin 108cm, noin 0,40€
• Lasihelmiä: 9kpl, noin 0,80€
• Puuhelmiä: 82kpl, noin 5€
• Sulkia: 17kpl, noin 1,60€
• Luonnonarua: noin 545cm, noin 0,45€
• Puuvilla/akryyli sekoitelanka: noin 885cm, noin 0,15€
• Siimaa: 20cm, noin 0,005€
• Pikaliimaa: muutama tippa, noin 0,50€
• Maalarinteippi: noin 300cm, noin 0,05€
• YHTEENSÄ: 10,95€

Työajanseuranta

• Suunnittelu ja materiaalien hankinta noin 4 tuntia.
• Unisiepparin tekeminen noin 8 tuntia.

Artesaaniopintojeni näyttötyöt

Unisieppari

Ensimmäisenä näyttötyönäni tein ison unisiepparin. Kehän halkaisija on 35cm ja kokonais korkeus noin 80cm. Unisiepparin tekeminen oli nopeaa ja helppoa. Vaikeinta oli verkon tekeminen, kun en meinannut saada siitä symmetristä sitten millään, mutta muutaman kerran kun purin ja aloitin alusta niin johan alkoi sujumaan.
Lue lisää unisiepparista

Miniryijy

Toisena näyttötyönäni tein miniryijyn pöytäkangaspuilla. Ryijy sai ideansa syksyllä 2017 kun Suomen 100-vuotis juhla oli lähestymässä. Ensin oli tarkoitus käyttää väreinä pelkästään sinistä ja valkoista. Mutta löydettyäni ihanan väriset langat, jotka olivat kuin suoraan Suomen luonnosta ja joiden nimetkin sopivat Suomen vuodenaikoihin, vaihdoin ideaa lennosta. Ryijy on valmistettu pöytäkangaspuilla ja nukat on solmittu gordionin solmuilla loimilankaan.
Lue lisää miniryijystä

Neulahuovutettu taulu

Kolmantena näyttötyönäni tein neulahuovutetun taulun isälleni hänen koirastaan. Mietin muutaman kerran kehtaanko tätä edes esitellä täällä blogissa, koska mielestäni tämä meni niiiiin pieleen, kuin vaan voi mennä...
Lue lisää neulahuovutetusta taulusta (jos uskallat)

Ohjaustoiminnan valmistelu ja toteutus

Neljäntenä artesaaniopintojeni näyttötyönä suunnittelin, valmistelin ja toteutin ryhmän ohjaamisen. Ohjasin ryhmän valmistamaan pienen taulun pintahuovuttamalla, neulahuovutustekniikalla.
Lue lisää ryhmän ohjaamisen näytöstä

Huivi salomoninsolmuilla

Viidentenä ja viimeisenä näyttötyönäni tein kolmiohuivin salomonin solmuilla.
Lue lisää salomoninsolmu huivista

Ensimmäiset neulomukseni sitten peruskouluaikojen

Vuonna 2016 syksyllä lähdin opiskelemaan tekstiiliartesaaniksi siksi, että oppisin taas neulomaan. En tiedä olenko koskaan osannut, ala-asteella (eli lähes 30 vuotta sitten!) tein lapaset joista toinen oli huomattavasti suurempi kuin toinen ja jenkkisukat jotka olivat kyllä yllättävän hyvät. Joskus parikymppisenä aloitin tekemään kaulahuivia, tuolla se on vieläkin kesken, pääsin noin 10cm asti kunnes innostus lopahti. (Silloin kun kärsivällisyyttä on jaettu niin mie en ole ollut siinä jonossa, todennäköisesti olen ollut paijailemassa koiranpentuja.)

Villasukat

Aloitin neulomisen opettelun uudelleen syksyllä 2016 tekemällä villasukat. Opettaja neuvoi kädestä pitäen ihan silmukoiden luonnista kantapään ja kärkikavennuksen tekemiseen. No eihän nuista sukista mitkään kauniit tulleet, mutta ajoivat asiansa niin hyvin, että nyt niissä on jo kantapäässä reikä ahkeran käytön vuoksi.

Villasukat

Lapaset

Seuraavaksi neuloin lapaset. Ja kävi ihan samalla tavalla kuin ala-asteella, että toinen lapanen on pieni ja toinen iso (erityisesti peukalot). Mikä ihme lapasissa on, että käy noin? Kun ei villasukkienkaan kanssa käy, villasukista tulee saman kokoiset, lapasista ei. Muuten niistä kyllä tuli ihan sievät.

Lapaset

Läpälliset kynsikkäät

Avomieheni tahtoi kynsikkäät joissa on läpät sekä peukalolle, että muillekin sormille. Netistä etsiskelin mahdollisimman helpon ohjeen ja ei kun hommiin. Voin sanoa, että välillä meinasi usko loppua niitä sormiosia tehdessä. Jouduin muutamaan otteeseen purkamaankin kun sormien aukot olivat liian tiukat jopa naisen käteen. Ja puikkojen välikohdat näkyvät löysinä silmukoina kämmenessä ja kämmenselässä. Mutta tulipahan tehtyä ja ovathan nuo isännälle kelvanneet. Eikös se ole pääasia, että asiakas on tyytyväinen?

Läpälliset kynsikkäät